Pakanoita #1008396

Purppurainen hämärä muuttui tummaksi, lauhaksi yöksi.
Kuu ei vielä ollut noussut Marosin laakson yläpuolelle, taivaankansikaan ei valaissut tasankoa, vaan kumotti omassa korkeudessaan.
Tähtitarhat taajenivat tänä ihmeellisen selkeänä yönä. Rauhassa vaeltavien taivaallisten laumojen joukkoon, joita pusztan kansa pitää silmällä, sekaantui outoja tähtiä. Pieniä teräväsilmäisiä eläimiä, jotka tuntemattomien tähtiriuttojen timantti-usvan ympäröimiltä huipuilta heittäytyivät alas kuin vuorivuohi laitumella käyvän lammaslauman keskelle.
Vain yhdellä taholla oli taivas tumma: virran suunnalla. Siellä pelottavassa pimeydessä, aivankuin maan uumeniin johtavassa aukossa, häämötti Csanádin maalinnan rakennusrykelmä.
Lankkuaidalla varustettujen vallien ja jättiläishirsistä rakennettujen ikitornien varjokuva on kuin muodoton nyrkki, joka on tarttunut vapaan pusztan kurkkuun ja heittänyt sen maahan. Tai kuin musta arkku, johon Etelä-Unkarin kansallisuuksien vapaus on haudattu. Musta varoitustaulu tasangon sydämessä. Ikuinen uhka ja säälimätön mahtikäsky, joka jyrisee telttapakanoille.