Erkki #1008379

Norolan taloa myytiin pakkohuutokaupalla. Mies, joka tähän saakka oli ollut talon omistajana, käveli synkkämielisenä, tunnottomana pellon pientaretta talon läheisyydessä, katsellen tylsillä silmäyksillä kadotettavia viljelyksiänsä. Nuori mies lähestyi häntä verkallensa. Vastattain tullessa seisahtuivat molemmat ja nuori mies lausui katkeruudella, joka ei ollut ankaruutta vailla:
"Ne ovat minun tavaroitani ja minun taloni, joita tuolla myydään".
"Jos ne ovat sinun, niin miksi annat niitä myydä?" vastasi vanhempi miehistä vasta hetken kuluttua.
"Hyvä sanoa nyt, kun te olette ne tuhlanneet", huudahti nuorempi kiivasti.
Vanhempi ei vastannut siihen mitään, ja niin he erosivat. Toinen oli isä, toinen oli poika.
Sillä välin oli talon kohtalo ratkaistu. Sen osti sama, joka sen velastansa oli myyttänytkin. — Millä tavalla oli Norola joutunut velasta myytäväksi? Olihan se tunnettu oivalliseksi taloksi, viljavaksi ja suurimetsäiseksi. Asia oli hyvin yksinkertainen, taikka miltä kannalta sitä katsoo.