Spinozasta kvanttitietoisuuteen. - ”Deus sive Natura”. Spinozan ajattelu nykyisen yhtenäisen kosmologian edelläkävijänä. Moderni panpsykismi #949688

Ihmiskunta on vuosisatojen ajan pohtinut tietoisuuden mysteeriä ja mielen ja aineen välistä suhdetta. Jotkut ovat etsineet vastauksia uskonnon syvyyksistä, toiset filosofian abstraktista maailmasta, toiset taas yhä kehittyneemmistä tieteen välineistä. On kuitenkin yksi ajatus, joka on kulkenut läpi aikakausien ja tuntuu nousevan esiin säännöllisesti uudella voimalla: mahdollisuus, että tietoisuus, tai ainakin primitiivinen kokemuksen muoto, on universumin perustavanlaatuinen ja kaikkialla läsnä oleva ominaisuus. Tämä alkukantainen ajatus nousee voimakkaasti esiin nykyisessä keskustelussa, johon osallistuvat neurotieteilijät ja tietoisuuden filosofit. Tämä keskustelu, joka syntyi uuden kvanttifysiikan aallon myötä, on kehittynyt niin voimakkaasti, että se on herättänyt myös suuren yleisön kiinnostuksen.
Spinozan käsite "Deus sive Natura" edustaa yhtä tämän näkemyksen voimakkaimmista ja radikaaleimmista muotoiluista: kaikki olemassa oleva on ilmaus yhdestä jumalallis-luonnollisesta substanssista, ja se, mitä kutsumme "hengeksi" tai "tietoisuudeksi", ei ole harvinainen sattuma, vaan olemisen itse kudos. Tässä perspektiivissä tähtitaivas, solun syke, subatomisten hiukkasten liike ja runoilijan intuitio eivät ole erillisiä ilmiöitä, vaan elävän ja tietoisuuden jatkumon ilmentymiä.
Tämä kirja lähtee matkalle arkaaisesta ajattelusta nykyiseen tieteelliseen keskusteluun, kulkien antiikin filosofien, keskiaikaisten mystikoiden, modernien idealistien ja kvanttimielen teoreetikoiden ajattelun läpi. Tavoitteena on tarkastella Spinozan ajattelua   historiallisen ulottuvuuden  yli ja pohtia  sen merkitystä tulevaisuuden tietämykselle. Tämä tutkimus ei rajoitu pelkästään kuvaamiseen, vaan se pyrkii luomaan vuoropuhelua eri perinteiden ja tieteenalojen välillä: filosofian, fysiikan, neurotieteiden ja etiikan.
Kertomusta seuraava kysymys  on yksinkertainen ja samalla huimaava: entä jos tietoisuus ei olisikaan evoluution myöhäinen tuote, vaan todellisuuden itsensä alkuperäinen ominaisuus? Jos tämä olisi totta, jokainen universumin osa – kivestä ajatukseen – osallistuisi samaan, salaperäiseen tietoisuuteen. Tietoisuuteen, joka yhdistää meidät paitsi muihin ihmisiin, myös koko kosmokseen.
Kirjan luvuissa kuvataan, miten tämä ajatus syntyi, muuttui, kritisoitiin ja miten tiedemiehet ja filosofit edelleen  esittävät sitä. Kyse ei ole dogman analysoimisesta, vaan pohdinnan avaamisesta, joka kykenee ylittämään tieteenalojen ja maailmankuvien väliset rajat. Koska ehkä tietoisuuden ymmärtäminen tarkoittaa koko todellisuuden rakenteen uudelleenajattelua – ja ehkä viime kädessä se tarkoittaa meidän itsemme uudelleenajattelua.